maanantai 7. huhtikuuta 2014

lauantai 18. toukokuuta 2013

Toukokuinen lauantai. Näin pyörähti jälleen lukuvuosi Teatteriopistossa. Tänään vietetään viimeisiä hetkiä opistoporukalla kevätjuhlan muodossa. Kahteen opistovuoteen on mahtunut paljon tiivistä yhdessäolon siivittämää oivaltamista. Peruslinja antoi valmiudet minuuteen ja teatterin maailmaan: ensimmäisenä vuotena opittiin persoonalähtöistä työskentelyä ja hiottiin peruspilareita, joita lähteä jalostamaan omiksi työkaluiksi. Jatkolinja antoi mahdollisuudet laittaa kaikki opit peliin ja raotti teatterimaailman verhoja pala palalta enemmän. Pohdiskeltiin yksi päivä, että oikeastaan vasta nyt jatkolinjalla ollessa on oivaltanut sen, että kaikista tärkeintä on kokonaisuuden kannatteleminen – peruslinjalla ollessa olisi ollut maailmanloppu jos vuorosanat olisivat menneet sekaisin, mutta nyt jatkis-opinnäytteiden myötä on tajunnut, että tärkeintä on pitää tarina ja itsensä kasassa, vaikka lavalla sattuisi mitä suunnitelmiin kuulumatonta. Oivaltamisen ilo. Näiden eväiden kanssa on hyvä lähteä jatkamaan matkaa – kiitos näistä hetkistä Teatteriopisto ja kaikki ne ihmiset, joihin on vuosien aikana saanut tutustua.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Lauantaina 11.5. tuli 8 kuukauden opintiemme päätökseen kun viimeinen Lysistraten esitys polkaistiin käyntiin. Itse show meni mainiosti ja pienen alkukankeuden jälkeen yleisö oli hyvin mukana. Hahmot olivat kuluneen viikon aikana saaneet uutta syvyyttä ja moni koki onnistumisen tunteita sen haikeuden lisäksi, jonka viimeinen yhteinen tekeminen aiheutti. Esityksen jälkeen tuntui hassulta palauttaa roolivaatteet ja tyhjentää oma lokero, joka oli niin hyvin palvellut koko vuoden. Vielä viimeinen vilkaisu pukuhuoneen tyhjiin kaappeihin, taukotilan tyhjille sohville ja yläkerran tyhjiin kenkähyllyihin. Ja niin painui Teatteriopiston henkilökunnan ovi kiinni viimeisen kerran tänä keväänä. Kiitos kaikille tähän upeaan kokemukseen osallistuneille, rehtori Panu Raipialle, mahtaville opettajillemme, erityisesti Jevgeni Haukalle, joka puursi kanssamme lähes koko vuoden, muulle henkilökunnalle ja tietenkin kaikille muille STO:n peruslinjalaisille, teitte tästä ikimuistoisen vuoden!

maanantai 6. toukokuuta 2013

Nyt se on sitten ohi! Elikkä vika jakso ja meidän ensi-iltamme. Viime lauantaina räväytettiin yleisölle meidän komedialliset opinnäytetyömme Luulosairas ja Kahden herran palvelija. Esitys meni niin hyvin kuin vain mahdollista ja kaikki onnistuivat omissa suorituksissaan parantaen huimasti omaa tasoaan harjoituksista. Yleisökin tykkäsi, varsinkin Moliére sai aikaan paljon naurua. Hieno hetki oli kumartaa lopussa yleisön taputtaessa, varsinkin kun vielä muutamaa päivää ennen oli näyttänyt, ettei koko hommasta tule yhtään mitään! Onneksi perjantaina palaset alkoivat loksahdella kohdalleen ja kehtasimme tulla yleisän eteen :) Itse opin tästä koko projektista todella paljon - varsinkin itsestäni. Kiitokset ohjaajallemme Jevgeni Haukalle, joka jaksoi opastaa ja piiskata meitä! Oli kyllä haikeaa halata häntä lauantaina ja sanoa hyvästit. Koko vuoden hän on ollut mukanamme ja nyt se sitten loppuu. Muutenkin on jotenkin hassu olo. Ei enää mennä joka päivä kouluun ja vietetä siellä koko päivää niiden ihanien ihmisten kanssa, joita on oppinut tässä 8 kuukauden aikana tuntemaan. Lauantaina 11.5. on vielä vika esitys ja sitten kevätjuhlan kautta lähdemme kesää viettämään. Kiitokset koko Suomen Teatteriopistolle ja ihanille opiskelijatovereilleni, on ollut ikimuistoinen vuosi kanssanne!

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Viimeisiä tunteja viedään jatkiksella! Pari viimeistä viikkoa lukujärjestyksemme täyttyy improvisaatiosta - kevään viimeinen näytön paikka on toukokuun kahdeksantena pidettävä improilta, jossa tuodaan lavalle parin vuoden aikana mukaan tarttuneet opit. Impron ohessa porukan yllä velloo ajatuksia tulevaisuudesta. Suurin osa pohdiskelee parhaillaan pääsykoetehtäviä, liittyivät ne sitten teatteriin tai joihinkin muihin koulutusaloihin. Yhteiset hetket alkavat olla lopuillaan ja mieleen hiipii haikeus. Vuosi on ollut ikimuistoinen: Yhdessä on koettu iloja ja suruja, onnistumisia ja epäonnistumisia. Jokaisella on omine ominaisuuksineen paikkansa ryhmässä, jokainen ihminen on arvokas. Kun porukassa on kymmenen täysin erilaista persoonaa, ei yhteiselo ole aina ollut pelkkää ruusuilla tanssimista - siitä huolimatta päivääkään ei vaihtaisi pois. :)