maanantai 7. huhtikuuta 2014
lauantai 18. toukokuuta 2013
Toukokuinen lauantai. Näin pyörähti jälleen lukuvuosi Teatteriopistossa. Tänään
vietetään viimeisiä hetkiä opistoporukalla kevätjuhlan muodossa. Kahteen
opistovuoteen on mahtunut paljon tiivistä yhdessäolon siivittämää oivaltamista.
Peruslinja antoi valmiudet minuuteen ja teatterin maailmaan: ensimmäisenä vuotena
opittiin persoonalähtöistä työskentelyä ja hiottiin peruspilareita, joita lähteä
jalostamaan omiksi työkaluiksi. Jatkolinja antoi mahdollisuudet laittaa kaikki opit
peliin ja raotti teatterimaailman verhoja pala palalta enemmän. Pohdiskeltiin yksi
päivä, että oikeastaan vasta nyt jatkolinjalla ollessa on oivaltanut sen, että
kaikista tärkeintä on kokonaisuuden kannatteleminen – peruslinjalla ollessa olisi
ollut maailmanloppu jos vuorosanat olisivat menneet sekaisin, mutta nyt
jatkis-opinnäytteiden myötä on tajunnut, että tärkeintä on pitää tarina ja itsensä
kasassa, vaikka lavalla sattuisi mitä suunnitelmiin kuulumatonta. Oivaltamisen ilo.
Näiden eväiden kanssa on hyvä lähteä jatkamaan matkaa – kiitos näistä hetkistä
Teatteriopisto ja kaikki ne ihmiset, joihin on vuosien aikana saanut tutustua.
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
Lauantaina 11.5. tuli 8 kuukauden opintiemme päätökseen kun viimeinen Lysistraten
esitys polkaistiin käyntiin. Itse show meni mainiosti ja pienen alkukankeuden
jälkeen yleisö oli hyvin mukana. Hahmot olivat kuluneen viikon aikana saaneet uutta
syvyyttä ja moni koki onnistumisen tunteita sen haikeuden lisäksi, jonka viimeinen
yhteinen tekeminen aiheutti.
Esityksen jälkeen tuntui hassulta palauttaa roolivaatteet ja tyhjentää oma lokero,
joka oli niin hyvin palvellut koko vuoden. Vielä viimeinen vilkaisu pukuhuoneen
tyhjiin kaappeihin, taukotilan tyhjille sohville ja yläkerran tyhjiin
kenkähyllyihin. Ja niin painui Teatteriopiston henkilökunnan ovi kiinni viimeisen
kerran tänä keväänä. Kiitos kaikille tähän upeaan kokemukseen osallistuneille,
rehtori Panu Raipialle, mahtaville opettajillemme, erityisesti Jevgeni Haukalle, joka
puursi kanssamme lähes koko vuoden, muulle henkilökunnalle ja tietenkin kaikille
muille STO:n peruslinjalaisille, teitte tästä ikimuistoisen vuoden!
maanantai 6. toukokuuta 2013
Nyt se on sitten ohi! Elikkä vika jakso ja meidän ensi-iltamme. Viime lauantaina
räväytettiin yleisölle meidän komedialliset opinnäytetyömme Luulosairas ja Kahden
herran palvelija. Esitys meni
niin hyvin kuin vain mahdollista ja kaikki onnistuivat omissa suorituksissaan
parantaen huimasti omaa tasoaan harjoituksista. Yleisökin tykkäsi, varsinkin Moliére
sai aikaan paljon naurua. Hieno hetki oli kumartaa lopussa yleisön taputtaessa,
varsinkin kun vielä muutamaa päivää ennen oli näyttänyt, ettei koko hommasta tule
yhtään mitään! Onneksi perjantaina palaset alkoivat loksahdella kohdalleen ja
kehtasimme tulla yleisän eteen :) Itse opin tästä koko projektista todella paljon -
varsinkin itsestäni. Kiitokset ohjaajallemme Jevgeni Haukalle, joka jaksoi opastaa
ja piiskata meitä! Oli kyllä haikeaa halata häntä lauantaina ja sanoa hyvästit. Koko
vuoden hän on ollut mukanamme ja nyt se sitten loppuu. Muutenkin on jotenkin hassu
olo. Ei enää mennä joka päivä kouluun ja vietetä siellä koko päivää niiden ihanien
ihmisten kanssa, joita on oppinut tässä 8 kuukauden aikana tuntemaan. Lauantaina 11.5. on
vielä vika esitys ja sitten kevätjuhlan kautta lähdemme kesää viettämään. Kiitokset
koko Suomen Teatteriopistolle ja ihanille opiskelijatovereilleni, on ollut
ikimuistoinen vuosi kanssanne!
tiistai 30. huhtikuuta 2013
Viimeisiä tunteja viedään jatkiksella!
Pari viimeistä viikkoa lukujärjestyksemme täyttyy improvisaatiosta - kevään
viimeinen näytön paikka on toukokuun kahdeksantena pidettävä improilta, jossa
tuodaan lavalle parin vuoden aikana mukaan tarttuneet opit.
Impron ohessa porukan yllä velloo ajatuksia tulevaisuudesta. Suurin osa pohdiskelee
parhaillaan pääsykoetehtäviä, liittyivät ne sitten teatteriin tai joihinkin muihin
koulutusaloihin. Yhteiset hetket alkavat olla lopuillaan ja mieleen hiipii haikeus.
Vuosi on ollut ikimuistoinen: Yhdessä on koettu iloja ja suruja, onnistumisia ja
epäonnistumisia. Jokaisella on omine ominaisuuksineen paikkansa ryhmässä, jokainen
ihminen on arvokas. Kun porukassa on kymmenen täysin erilaista persoonaa, ei
yhteiselo ole aina ollut pelkkää ruusuilla tanssimista - siitä huolimatta päivääkään
ei vaihtaisi pois. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)